Copyrights tekstit ja kuvat Konservaattori Wilma Patomäki
Vastaamme ongelmaan , joka on todennäköisesti meidän kaikkien yhteinen jotka käytämme väriä työksemme: Miten värin tulisi olla yksiselitteisesti merkitty, määritelty. Onko värin alkuperällä
väliä tutkinnassa. Millaiset seikat vaikuttavat, näkyvään väriin, sillä sehän on fyysisiin faktoihin perustuva psykologinen tapahtuma joka täytyy kyetä todistamaan tieteellisesti määritellen, kulttuurihistorialliseksi faktaksi konservaattorin työssä. Kysy lisää jos olet tutkimusta vailla sähköpostilla perinnerakentamiskeskus at gmail.com Omistajina tapahtumakeskus ja tapahtumapaikka Rikalanmäki tuotamme yhteistyö kumppaniemme kanssa korkeatasoisia perinnetapahtumia 2024 sekä toimimme tutkimus – ja konservointikeskuksena. Konservointitöitä vain tilauksesta ennakkoon sovitusti.

Perinnerakentamiskeskus.fi
Tutkimus on aina arvokas usein ainutkertainen tapahtuma, kulttuurihistorialliseen dokumentointiin ja näkyviin väreihin, tunnelmiin, tekniikoihin sekä yleisilmeen todentamiseen. Kuinka saamme sen luotettavasti dokumentoitua niin että myös eri lukija sen ymmärtää samalla tavalla, määritellen standardeilla. Virheidenkin myöntäminen edellyttää siis, että tietää tehneensä virheen. Virhettä ei tunnista jos ei osaa historiaa ja tunne perusteita konservoinnista sekä valmistustavoista , alkuperästä , tunnista tekoon käytettyjä raaka-aineita , maaleihin yleisimmin raaka-aineet tulivat kotoisasti navetasta, kananmunat, maito, piimä , , sidosaineena kaseiini, liima – ja temperamaalit syntyivät käytännön sanelemina niistä raaka-aineista joita on ollut hyvin tarjolla. Tämä vain yksi esimerkki mitä esimerkiksi navetasta on saatu kotoisasti hankittua ilman suurempia kustannuksia ja vaikeuksia löytää raaka-ainetta.
Miten
kulttuurihistorialliset eroavaisuudet vaikuttavat vai voidaanko sanoa niitä olevan?
Analysointi tarvitsee sertifioinnin ja laatujärjestelmän että se on luotettavaa, samalla kunnioittaen työn erikoispiirteitä, historiallista taustaa sekä aineetonta perimätietoa. Pintakäsittelyiden historian selvityksen jälkeen sitä usein toistetaan replika – maalilla ja siihen sisältyy reseptiikkaa. Tässä kohtaa on myös merkitystä sidosaineella. Näistä pitää muistaa että säilöntäaika on hyvin lyhyt ja käytännössä maalit tehtiin ja käytettiin lähes heti. Pigmentit tietysti säilyvät kuivina jauheina tai öljyyn hierrettynä pitkään.
Kuinka luotettavasti pystymme toteuttamaan sekä analysoimaan jo olemassa olevaa eri tavoin. Jos ei,
löydy luotettavaa historiaa vaan tulkitsemme sitä, tulkintaa ei voi viedä liian syvälliseksi vaan sen tulee olla myös faktoihin perustuvaa. Silloin faktat ovat kemiallisesti ja mikroskoopin avulla tehtäviä. Kehitetään siis teoriassa tarkennuksia, jotta käytäntöä voidaan toteuttaa. Verrataan välillä muiden Pohjoismaiden dokumentointia Suomalaiseen analysointiin ja tunnettuun dokumentointiin. Pyritään löytämään useita tutkimusreittejä joista kehkeytyy yksi uusi.
Millaiset vaikutukset sitten, ovat kulttuurihistoriallisella eroavaisuudella, voidaanko niitä tulkita niin että sillä on merkitystä, tästä on uusia humanistisen tiedekuntien tutkimuksia eri aloilta ja voidaan todeta että kyllä vaikuttaa ja on aina vaikuttanut ja tuonut sitten sitä meidänkin kulttuuriin.
Voiko virheen korjata vai toistetaanko sitä vuosisata, kysymys on konservaattorin, mahdollisen työn toteuttajan ja tutkijan vastuusta antaessaan analysointeja muiden käyttöön. Niitä on
kaikkien kyettävä tulkitsemaan samalla tavalla jos niillä perusteilla tehdään työohjeita.
Väristä, voimme aina olla myös hiukan eri mieltä. Tulkintaan voidaan siis sisällyttää näkyvä väri se jonka silmä havannoi ja se perustuu myös mahdollisesti maalaustekniikkaan. Tässä tutkielmassani oli tarkoitus luoda käyttäytymisnormeja dokumentteihin ja faktoihin, järjestelmällistä ja johdonmukaista etenemistapaa, jolla pyritään tuottamaan uutta ja täsmennettyä tietoa valitusta tutkimusaiheesta. Konservointitiede on Suomessa nuorta, vasta vuodesta 1984 alkaen, tulin itse mukaan vuodesta 1987. Pohjoismaiden konservaattoriliitto aloitti toimintansa samoihin aikoihin.

Toiko haikara tiedon , mikä on alkuperä ja onko se aitoa?
Perinnerakentamiskeskus.fi
Lisäksi on otettava myös huomioon mahdollisen aiemman tutkijan koulutustausta ja aiemmat muut hänen raportit jotta tiedämme minkä tasoisia ne ovat olleet ja mihin on perustunut tapa dokumentoida väriä.
Kuten mistä värikartastosta on mallivärit otettu, käyttääkö standardia NCS aitoja värimallipaloja vai rautakaupasta noudettuja jonkun maalitehtaan värikartan osia joissa on NCS-koodi. Tämä on vain yksi ongelma mutta erittäin ratkaiseva koska siinä tulee esiin ensimmäisenä painotuotteen laatu jolla värikortit on painossa painettu. Josta seuraa luulo mikä väri olisi kyseessä sitä tulkitseville tai käyttäville.
Tämä ei taas ole konservaattorille mairittelevaa jos niitä on käytetty. Ainoat oikeat kortit ovat NCS tekniikan valmistamat ja myydyt värikortistot joita saa lisää aina saman värisinä kalibroituina painotuotteina.

Dokumentointia tehdään usealla eri tasolla joista muodostuu tutkimuksen lähde
Perinnerakentamiskeskus.fi
Lähtökohtaan kuuluu kaksi asiaa: kokemusperäisen alkuperäisaineiston tieto sekä teoreettiset käsitteet joiden perustella voidaan luokitella jo saatua tietoa historian eri aikakausiin sekä käsitellä sitä tieteellisesti. Käytämme siis aineistolähtöisyyttä, jo tehtyjä tutkimuksiani. Kulttuurihistoriallisten tutkimusmenetelmien tuomaa teoreettista pohjaa, jolla löydämme aikakausiin tyypillisiä piirteitä. Kun analysoimme niitä löydämme vastauksia. Tämä tieto on faktaa joka on todistettu tutkimuksilla mutta konservointiala tarvitsee tieteen alana kehitystä tulkitsemiseen ja tiedon analysointiin myös luovasti samalla tavalla. Tekemilläni tutkimuksilla, tarkoitan järjestelmällistä ja johdonmukaista etenemistapaa, sillä pyrin tuottamaan uutta ja täsmennettyä tietoa tutkimusaiheesta, joka johtaa tutkimisen lisäämiseen analyysien kautta konservaattorin työssä nykytekniikan yhdistäminen työhön sekä toteuttamiseen ja analysoinnin tarkentamiseksi luotettavaksi kokonaisuudeksi.
Kuvasarjoissa esitellään tehtyjä projekteja , niihin on tuossa tarkempi esittely kuvan taakse lähiaikoina. Aiheina rakennuskonservaattorina , erikoismaalarimestarina, interiöörikonservaattorina, hienopuuseppänä, verhoilijana sekä rakennuspuuseppänä ja suunnittelijana sekä tutkijana sekä tuotekehitysjohtajana.

















Museovirastosta löytyy alkuperäisiä kuvia



Artesaani ja Konservaattori 34 vuotta

Pellavakangas otettu alkuperäinen esille lasikuitukankaan alta , ylälistat ovat kankaalla verhoiltua puuta, konservoitu ja kangas kiinnitetty uudelleen alkuperäinen pellavaöljymaalilla maalattuja. Kapiteelit puuta ja konservoitu.


















