Väri – ja Pintalehti artikkeli tästä
Tutkimuksen tavoitteet ja dokumentointi teksti Wilma Patomäki konservaattori , maalarimestari perinnerakentamiskeskus.fi
Historiallisen rakennuksen aluperäisen värisävyn selvittäminen on usein työtä, jossa tarvitaan paitsi kärsivällisyyttä, myös tarkkaa silmää ja vakaata kättä. Tietoja rakennuksen värityksen historiasta voi toki löytyä vahista asiakirjoista ja valokuvista tai lähimmästä maakuntamuseosta, mutta tärkein lähde on kuitenkin rakennus itse. Jos talon vanhoja maalikerroksia tai osia ei ole vuosien aikana poistettu, on alkuperäinen värisävy useimmiten selvitettävissä. Kannattaa silti miettiä mikä on alkuperäinen, ettei valitse lasuuria tai pohjamaalia uusinta maaliksi. Tosin alkuperäinen väri on usein arkkitehtuurin kannalta luonteva ajatus mutta onko rakennuksessa jo monta eri aikakautta, se on huomioitava tutkimuksessa.
Uusintamaalauksen yhteydessä maalityypin tai värisävyn valintaa ei ole syytä tehdä hätiköiden, sillä ensimmäinen väri ei aina ole se ainoa vaihtoehto, silmä näkee illuusion väristä, jonka mukaan ei voi maalata uutta maalipintaa niin, että se olisi tutkimuksen mukainen haluttuun aikakauteen tässä kyseisessä rakennuksessa. Alkuperäinen värisävy on usein luonteva valinta arkkitehtuuriin. Toisinaan talo ympäristöineen on kuitenkin vuosien saatossa kokenut niin suuria muutoksia, että jokin myöhemmistä värisävyistä ja maalityypistä onkin nykytilanteeseen sopivampi. Tässä on myös suurta merkitystä maalaustekniikalla jota etsitty aikakausi on käyttänyt.
On myös tilanteita, joissa ei haluta lähteä vaihtamaan nähtyä väriä, siis silmän näkemää väriä johon vaikuttaa maalaustekniikka, vaan halutaan dokumentoida rakennuksen eri aikakaudet siis sen ”elämä”. Tyyliisuunnat antavat oman värimaailmansa siinä missä suunnittelijakin. On hyvä muistaa, että yleisesti talot ovat noin kolmella eri pigmentillä maalattuja, joista on tehty lukuisia eri sävyjä yksin tai maalaustekniikalla jossa useat sävyt yhdistyvät silmään yhdeksi väriksi. Kaikkiin osiin tulisi siis valita kokonaisuutta ajatellen samasta ikäkerroksesta tutkimuksen perusteella pigmentit ja sävyt sekä maalaustekniikka joka voi vaihdella eri osissa rakennusta.
Väritutkimus aloitetaan valitsemalla tutkimuspaikat. Rakennuksen väritys sisällä tai ulkona on kokonaisuus, johon kuuluvat seinä – ja lattiapintojen lisäksi myös ikkunat niiden vuorilaudat, rajaukset sekä ovet, kuistit ja muut mahdolliset yksityiskohdat. Kaikkien pintojen väritys tulee siis tutkia erikseen jotta kokonaiskuva olisi mahdollisimman luotettava. Otollisia paikkoja tutkimukselle ovat sellaiset osat, jotka ovat parhaiten olleet suojassa kulutukselta tai uusintamaalaukselta. Otollisia paikkoja ovat listojen alla olevat pinnat tai katon rajasta sekä ovien ulkosyrjistä tai kahvan helan alta. Koristemaalaukset ovat sitten erikseen joita voidaan epäillä ja löytää tietyistä osista arkkitehtuurin tai aiemman maalaustiedon perusteella. Kiinteät kalusteet ovat usein erinomaisia koska ne on saatettu rakentaa juuri maalattuun seinään kiinni ja niiden rakenteista voi löytyä alkuperäistä maalia riittävästi pigmenttianalyysiin.
Kaikki värikerrokset tutkintaan näyttein
Alta paljastuvia värikerroksia tulee osata tarkastella oikein sillä usein pohjamaali on ollut valkoista mutta myös se saattaa olla antamassa lopulliseen väriin sävynsä esimerkkinä vaaleanpunainen sävy antaa harmaalle pintamaalille tietyillä maalityypeillä ja tekniikalla lämpöä ja muuttaa harmaan sävyä – tutkimus osoittaa pigmenttianalyysissä tiettyä pigmenttiä eikä sävy kohtaa nähtyyn väriin voi se johtua tästäkin syystä. Sitten on aina huomioitava, että esille ottoa tehtäessä väriportaikoksi ovat maalin sävyt olleet piilossa valolta vuosia ja kellastuneet, etenkin pellavaöljymaali. Mikään väri ei ole nähty väri ennen kuin valoa on ollut riittävästi maaliin – noin pari viikkoa ainakin. Sinistä voi luulla vihreäksi ja keltainen voi olla huomattavasti voimakkaampi, tämän takia ei voi vain silmämääräisesti päätellä pigmenttiä tai sävyä portaikosta replika – maaliin. Tarvitaan kemiallisia testejä ja mittaustuloksia näytteistä asian varmistamiseksi. Yleisesti käytetään NCS – lukijaa portaikkojen dokumentointiin mutta juuri tässä kohtaa voi tulla iso virhe kellastumisen takia tai että lukulaite on vinossa pintaan nähden tai kiilto antaa väärää sävyä lukijaan. Tulkinta kuuluu ammattilaiselle väritutkijalle jolla on tuntemus ja koulutus asiaan kuten Patomäellä on konservaattorina ja erikoismaalarimestarina 30 vuoden kokemuksella. Kartoitan löydetyt värit ja kerrostuman mukaan alkuperäisimmät ja dokumentoin nämä. Sitten tehdään koe – resepti maalin valmistusta varten vastaavaan sävyyn päästäkseni. Vaihtoehtoisesti etsimällä likiarvoiset sävyt jostakin värikartastosta eri maalinvalmistajilta joka perustuu mittaustuloksien antamaan NCS värikartastoon. Tässä huomautan vielä että NCS värikartastoja on vain yksi luotettava joka on painettu aina samalla tavalla ja väritodistuksella, se ei löydy maalikaupasta ilmaisista värikartoista.
Lopuksi kaikki dokumentoidaan arkkitehtikuviin joihin merkitään dokumentit, väriportaikon tekopaikka, kerrokset ja niiden NCS numero ja maalityyppi sekä arvio ikäkaudesta.
Mukavia tutkimusmatkoja!
