Konservaattorin vinkit

siis valmistajan käsikirja, käyttöohjekirja sekä räjäytyskuvat eli yksittäiset osat ja niiden käyttö. Näistä käy hyvin ilmi mihin kone tai esine on suunniteltu, kuka osaa tai saa sitä käyttää, räjäytyskuvista numeroidut osat ja niiden valmistajat sekä sitä kautta myös käyttäjät eli ketkä ovat niitä ostaneet ja ovatko ne maahantuontia vai valmistetaanko niitä Suomessa.  


Lisäksi onko olemassa alueellisia eroja niiden käyttäjämäärissä vai kohdistuuko jokin tietty teollisuusmuoto, maanviljelysmuoto tai muu sellainen tietylle alueelle Suomessa.  Niiden dokumentointi jo nykyaikana olisi pätevää ja helppoa mutta kuka voi ne määritellä, kenen tehtävä ja miksi? 

Ennen kaikkea tällaiset uudet tuulet kiinnostavat varmasti yleisöä. Eettiset säännöt museoissa ovat itsestäänselvyys,  ICCOM ja määritelmät, mikä on museo on kokoelmienhallinnassa määrittävä tekijä. Yhteiskunta on laaja ja mielipiteitä yhtä paljon, sota Ukrainassa on kuitenkin saanut asiaan uutta dynaamisuutta , tahtotila kulttuuriperimän vaalimisessa ja siitä että kaikki on katoavaista – myös länsimaissa keskellä Eurooppaa. 

Yhteistyössä eri maiden ja museoiden kanssa kasvatetaan museoammattilaisten tietämystä ja eettisyyttä. Nyt siis puhutaan jo nykyajankin katoamisesta ja se vaatisi merkitysanalyysiä itselleen. Onko yhteiskunta itsessään kokoelma joka pitäisi museoida sellaisenaan ja katsoa sitä kuin ulkopuolisena. Taidetta ostetaan ja museoidaan koko ajan – keräilijät sekä museot tekevät tätä työtä.  Keräilijät ovat siis helmi joihin kannattaa tutustua ja saada mukaan museoiden tietojärjestelmiin myös laajemmin.  Se että lahjoitetaan museoihin esineitä ja kokoelmia on jatkuvaa – mutta niiden säilyttäminen ja analysointi on tutkimus – ja määrärahoihin sidottua. Kaiken määrittely arvostus perusteella varastoihin on siis tärkeää ja siihen tulee lisätä aina myös aineettomat perimätiedot, esille laitosta puhumattakaan. Koko ja hankaluus siirtää esineitä tai kokoelmaa , voi myös olla ongelma ja saattaa jotkut asiat digisoinnin armoille. Miten sitä sitten säilytetään sekä esitetään että se säilyy ja löytyy vielä satojen – tuhansien vuosien päästä.  

Joka vuosi valitaan tiettyjä esineitä, kokoelmia, tuotteita, joita pidetään yhteiskunnallisesti ja kulttuurillisesti merkittävinä ja otetaan talteen niiden tiedot – käyttäjien kokemukset sekä selvittää onko olemassa specifioituja , tuunattuja koneita , laitteita tms jotka ovat tai olisivat kulttuurillisesti merkittäviä. Aineettomat perimätiedot ovat vielä löydettävissä ja voivat jopa tuntua arkisilta mutta digitoitavissa helposti. Miten toimia asiassa sata vuotta taaksepäin- ollaan museoiden varassa. On siis tärkeää tehdä sitä ajassa jota elämme ennakkoon. 

Museoammattilaisten yksinoikeus ei ole määritellä kulttuuriperimää vaan se on meidän kaikkien koko yhteiskunnan tehtävä – vaikka emme usein asiaa ajattelekaan arjessa. Asiasta on syytä puhua ja kirjoittaa jotta saadaan henkilöitä ja yhteisöjä mukaan museoalan ammattilaisten kanssa tekemään tallennusta ja määrittelyä, asioista tietävien ainutlaatuisella näkemyksellä. Tärkeintä on kuitenkin pysyä faktoissa  ja tarkistaa alkuperä perimän tallennukseen liittyvissä määritelmissä. Analysointi tapahtuu sitten faktojen perusteella sellaisten tahojen kanssa jotka ovat asiantuntijoita, tuntevat ja tietävät mistä puhuvat.  Tilastotiedettä noudatetaan ainakin siinä asiassa kuinka montaa henkilöä tai yhteisöä tai käyttäjää asia tai esine tai kokoelma koskee ja onko se riittävää tekemään mitään yleistystä asiasta yksilötasolla. Analysoinnissa on aina se ongelma onko analyysiä tekevä kykenevä analysoimaan asiaa hyvällä asiantuntemuksella eli perehtyneisyydellä juuri tähän asiaan. Osaako hän korjata virhettä jos ei tiedä itse tehneensä virhettä analyysissään. Merkittävyys ja merkittävyyden analysointi tapahtuu siten museoammattilaisten tasolla , mutta löytyykö sieltä asiantuntemusta – aina ei löydy vaan he joutuvat kysymään sitä taas käyttäjiltä tai asiaa tuntevilta tahoilta. Tästä syntyy vuoropuhelu joka antaa ehkäpä ristiriitaisia tietoja ja se johtuu juuri siitä lähtökohdasta miten asiasta on tehty kyselyjä, ovatko kysymykset olleet samanlaisia tai johdattelevia,  onko käyttötapa ollut kaikilla sama , käyttötarkoituksen muuttuminen,  kumoava uusi mullistava työtapa ja keksintö sekä muistivirheet ja asiavirheet käyttäjien kertomana.  Esineillä ja kokoelmilla voi olla eri merkitys ja merkitykset eri toimijoille ja eturyhmille. Heidän suhde alnalyysin kohteeseen vaihtelee ja vaikuttaa tutkimuksien tuloksiin ja määritelmiin, myöhempiä uudelleen arviointeja ja tulkintoja varten.