Puuhella- kodin sydän copyrights Wilma Patomäki teksti ja kuvat
Ensimmäiset valurautahellat tulivat taloihin 1840-luvulla. Niissä oli sisäosa tiiltä joka oli vuorattu valuraudalla. Tämän takia ne olivat erittäin tehokkaita varaavia lämmönlähteitä. Esteettisyys oli otettu huomioon ja ne olivat erittäin koristeellisia julkisivupinnoiltaan sekä luukuistaan. Malli joka tulee meille yleisesti mieleen puuhelloista puhuttaessa, on 1800-luvun lopusta, uunilla ja vesisäiliöllä varustettuna ilman tiilisisusta. Vuosisadan vaihteessa aloitettiin myös kaakelien asentaminen hellan takaseinään. Suomalaiset ovat pitäneet helloistaan ja sodan jälkeen niitä käytettiin vielä kaupunkiasuinnoissakin yleisesti.
Puuhella on perinnetalon keittiöön kuuluva, lähes ehdoton asia. Mikään ei ole mukavampaa kuin puuhellalla ruoan valmistus. Hella kuumenee toisista kohdista eri tavoin, jota voi käyttää hyödyksi. Sillä on myös erittäin kätevä pitää ruokia lämpimänä. Hellanrenkaita voi ottaa pois paikoiltaan, jolloin tuli nuolee kattilan pohjaa,- pikakuumennus. On myös olemassa omanlaisia kattiloita ja pannuja joissa on ”hellarinkula” itsessään kiinni. Puuhellojen maailmaan kuluu paljon omia ”työkaluja” hellakoukku rinkuloiden nostamiseen, telineitä hellarinkuloille, kuparisia ja valurautaisia kattiloita ja pannuja, joissa on pohjassa hellan aukon mukaisia rinkuloita. Hellojen muoto, ulkonäkö ja valuraudan määrä vaihtelee riippuen vuosisadasta jolloin osat on valmistettu. Hellan ympärille voi siis tehdä itselleen myös keräilyharrastuksen.
Mikä parasta tuo hella myös lämpöä keittiöön. Sen lämpö pysyy yllä kun laittaa pieniä eriä puita silloin tällöin luukusta sisään -helppoa. Ulkoa tullessa voi jättää hellantangolle villasukat ja lapaset kuivamaan- kätevää.
Vaikka hella vie paljon tilaa keittiöstä, kannattaa se jo historiallisen arvonsa takia säilyttää ja kunnostaa. Hellojen uunit ovat irrallisia koteloita jota tuli nuolee jatkuvasti. Tämä kuluttaa uunin pintoja ja siksi niihin laitetaan omaa tulenkestävää savilaastia. Lisäksi savilaastilla saavutetaan tasaisempi lämpö uuniin. Savilaasti sisältää myös rautapurua ja vettä. Tämä laasti muurataan ainoastaan uunikotelon ulkopuolelle hellankannen alapuolelle. Nosta kaikki hellalevyt pois paikoiltaan, nuohoa noki pois uunin päältä. Tee laasti valmiiksi edellisenä päivänä jotta siitä tulee paksua. Laasti levitetään lastalla noin 10-15mm paksuiseksi kerrokseksi. Anna kuivua viikko ennen seuraavaa hellan lämmitystä. Tarkista samalla vesisäiliön kunto, reiät voi paikkauttaa peltisepällä. Vesisäiliössä pitäisi olla aina vettä kun hellaa lämmitetään, näin se ei kulu puhki. Älä koskaan lämmitä hellalevyjä punaisiksi, hehkuviksi. Valurauta ei palaudu muotoonsa ylikuumenemisen jälkeen.
Hellan valurautapinnat mustataan aika ajoin. Tähän tarvitset messinkiharjan, teräsvillaa, sienen, rätin ja hellamustaa. Ruoste voidaan poistaa teräsvillalla tai messinkiharjalla hangaten . Käytä vähän öljyä hangatessa , pyyhi puhtaalla rätillä irronnut ruoste pois. Jos hellassa on paljon kohoumia ja syvennyksiä pinnassa voit ohentaa hellamusta tahnaa tärpätillä ja levittää sitä pensselillä. Aloita hetken päästä kiillottaminen messinkiharjalla, rievulla tai sienellä. Kiilto voimistuu mitä enemmän hankaa. Hellamusta kiinnittyy lisää ensimmäisen lämmityksen aikana. Lopputuloksena tyylikäs antiikkiesine jolla on suuri käyttöarvo.