Kuvat ja tekstit copyrights Wilma Patomäki konservaattori alalla 32 vuotta
Mihin tieteemme alan tulkintoja ja tutkimuksia käytetään sekä ajatuksia miten sitä voisi kehittää tieteenä kustannus tehokkaaksi tutkimustavaksi , joka johtaa syvällisempiin analysointeihin. Asiaa on jo esityönä käsitelty aiemmissa artikkeleissani, josta ilmenee että Suomessa tulkintojen ja tutkimusten tieteellinen luotettavuus väritutkimuksille ja pigmenttianalyyseille kaipaisi raporttien yhteneväisyyttä. Todistetaan menetelmien erilaisuus neljässä eri konservointityössä, jotka on raportoitu, analysoitu sekä tutkimustyönä tehty laaja tutkimus ja dokumentointi. Syy, joka voi aiheuttaa tulkintavirheitä dokumentteja tehdessä. on siis ongelman ratkaisu vai onko? Mikä on syy ja mistä se voisi johtua tai johtuu vai onko syytä?
Tulkinnoissa konservointitöissä ei yleisesti oteta riittävästi huomioon aineettomia kulttuuriperimätietoja. Keskityn lisäämään niiden yhteisvaikutusta ongelman ratkaisuksi sekä yhtenäistämään standardoiduiksi metodeiksi tutkimustapoja ja tutkimustekniikkaa välineineen työmaalle tai työhuoneisiin. Tavoitteena helpottaa analysointia eri tasoilla ja kehittää dokumentointia koko ajan nykypäivän tekniikoihin ja tutkimustapoihin joiden kautta tulkinnat ovat laadukkaampia sekä helpommin pilkottavissa osiin ja tulkittavissa eri kokonaisuuksiin. Tutkin tapoja tulkata autenttisesti heritologian ja kulttuurihistorian yhteisvaikutusta sekä artesaanityön kädenjälkiä väritutkijan työkaluiksi.
Välineistö on siis luokiteltava siinä missä tutkimuslähtökohta tai sen laajuus, standardiksi kulttuurihistoriallisin menetelmin, jonka kautta tulee sertifioidut luovat analysoijat, konservaattorit joiden tulee osata monialaisesti tulkata ja tutkia itse. Voidaanko puhua luovuudesta , totta kai koska luovuutta on monenlaista mutta tutkimus perustuu aina faktoihin joiden mukaan määritellään asia ja konteksti.
Vastaamme ongelmaan, joka on todennäköisesti meidän kaikkien yhteinen jotka käytämme väriä työksemme: Miten värin tulisi olla yksiselitteisesti merkitty, määritelty. Onko värin alkuperällä väliä tutkinnassa.
Millaiset seikat vaikuttavat, näkyvään väriin sehän on fyysisiin faktoihin perustuva psykologinen tapahtuma joka täytyy kyetä todistamaan tieteellisesti määritellen, kulttuurihistorialliseksi faktaksi konservaattorin työssä.
Tutkimus on kuitenkin arvokas usein ainutkertainen tapahtuma, kulttuurihistorialliseen dokumentointiin ja näkyviin väreihin, tunnelmiin, tekniikoihin sekä yleisilmeen todentamiseen. Kuinka saamme sen luotettavasti dokumentoitua niin että myös eri lukija sen ymmärtää samalla tavalla, määritellen standardeilla. Virheidenkin myöntäminen edellyttää siis, että tietää tehneensä virheen ja ennen kaikkea miten se tulisi korjata. Analysointi tarvitsee sertifioinnin ja laatujärjestelmän että se on luotettavaa ja ymmärrettävästi luettavissa erilaisista tutkimustuloksista tutkimuksena asiasta jossa kaikki ymmärtävät mitä on tutkittu ja mistä ja että se on luotettavasti tutkittu ottaen huomioon tietyt standardit sovituista tutkimustavoista ja tekniikoista.
Tätä, olisi pyrittävä kehittää tarkemmaksi sekä verrata muiden pohjoismaiden sekä kansainvälisiä tapoja toisiinsa , onko se yhtenevää vai tuleeko soraääniä kun syvemmin analysoidaan. Tiettyihin asioihin voidaan luokitella standardeja tutkimustyöhön mutta on eri maissa , kulttureissa ja muista syistä myös asioita jotka voivat olla syy tutkimustyön erilaisuuteen.
Miten kulttuurihistorialliset eroavaisuudet sittten vaikuttavat vai voidaanko sano niitä olevan kuka ne sitten luokittelee. Helsingin Yliopistossa on käsitelty henkilön persoonan vaikutusta ohjeistuksen ymmärtämisessä kun taas Turun Yliopisto on käsitellyt myös kulttuurin vaikutusta tekijään. Jyväskylän Yliopisto museolgian ja heritologian vaikutusta väritutkimuksissa ja luokitellut tutkinnan asteita ja normeja numeraaliseksi jonka kautta tilattaisiin tutkimus taso numerolla joka on standardi. Näiden yhdistäminen sekä suomalaisen käsityöläisyyden tekijöiden aineettomien taitojen tietojen ja tapojen kautta tulisi tehdä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi , laajemmin, jossa voimme tarkastella tutkijan metodeja kaikkeen ja luoda siitä käsikirja käyttöön konservaattoreille jotka moniammatillisina kulttuurialan erikoisosaajina sitten työssään voisivat käyttää , jonka kautta saisimme sertifioituja tekijöitä kentälle tutkijan apulaisiksi.
Analysointi tarvitsee sertifioinnin ja laatujärjestelmän että se on luotettavaa, kuten rakennusalalla ja maalausalalla on jo käytössä RYL, samalla kunnioittaen työmme erikoispiirteitä, historiallista taustaa sekä aineetonta perimätietoa. Pintakäsittelyiden historian selvityksen jälkeen, sitä usein toistetaan replika – maalilla ja siihen sisältyy reseptiikkaa. Kuinka luotettavasti pystymme sitä toteuttamaan sekä analysoimaan jo olemassa olevaa eri tavoin. Jos ei, löydy luotettavaa historiaa vaan tulkitsemme sitä, tulkintaa ei voi viedä liian syvälliseksi vaan sen tulee olla myös faktoihin perustuvaa.
Silloin faktat on kemiallisesti ja mikroskoopin avulla tehtäviä. Kehitetään siis teoriassa tarkennuksia, jotta käytäntöä voidaan toteuttaa. Verrataan muiden Pohjoismaiden dokumentointia Suomalaiseen analysointiin. Millaiset vaikutukset sitten, ovat kulttuurihistoriallisella eroavaisuudella, voidaanko niitä tulkita niin että sillä on merkitystä. Voiko virheen korjata vai toistetaanko sitä vuosisata, kysymys on konservaattorin, mahdollisen työn toteuttajan ja tutkijan vastuusta antaessaan analysointeja muiden käyttöön. Niitä on kaikkien kyettävä tulkitsemaan samalla tavalla jos ja kun niillä perusteilla tehdään työohjeita.
Väristä, voimme aina olla myös hiukan eri mieltä. Tulkitaan voidaan siis sisällyttää näkyvä väri , se jonka silmä havannoi ja se perustuu myös mahdollisesti maalaustekniikkaan. Tässä tutkielmassani on tarkoitus luoda käyttäytymisnormeja dokumentteihin ja faktoihin, järjestelmällistä ja johdonmukaista etenemistapaa, jolla pyritään tuottamaan uutta ja täsmennettyä tietoa valitusta tutkimusaiheesta.
Konservointitiede on Suomessa nuorta, vasta vuodesta 1984 alkaen, tulin itse mukaan vuodesta 1987. Pohjoismaiden konservaattoriliitto aloitti toimintansa samoihin aikoihin. Tämä tutkimukseni on tulkintaani, joka lähtee henkilökohtaisesta ajatuksesta sekä kolmenkymmenen vuoden kokemuksesta ja aineellinen sekä aineeton historia johdattelee muodostuneeseen käsitykseen. Lähtökohta on että oma tulkinta on kirjoitettava auki uskottavasti muillekin tutkijoille, antaa jopa työohjeita. Tutkimuksessani käytän luomaani asiantuntemusta tekemieni artesaanitöiden kautta, loin itse uusia tapoja lukea lähteitä luovasti uusin tekniikoin jo aiemmassa tutkimuksessani ja olen käytännössä niitä tapoja kokeillut vuodesta 2002.
Samalla tukeutuen dokumentteihin kohteista sekä kulttuurihistorian tuntemukseeni sekä eri asiantuntijoiden näkymyksiin samoista asioista. Totean aiemmin esittämättömiä asioita yhden henkilön lliian suuresta vaikutuksesta alaan tai tutkimukseen josta voi tulla virhe arvoiden kautta toistuvaa virhettä vuosikymmeniä. Mitä tarkoitan, tässä yksi esimerkki, sellainen asia tuli eteeni, oliko esimerkiksi erittäin tunnettu kirkkojen korjaaja Thorvall Lindqvist ollut ammattilainen tulkitsemaan maalipintoja 1950 – luvulla. Toistammeko mahdollisia virheitä vielä 70 vuotta myöhemmin vai oliko hän tekemässä alunperinkin, jotain experimenttiä oman edun kannalta hyötyä saadakseen. Miten tulkitsemme tämän tiedon. Häntä on pidetty dokumentoijana ja historioitsijana aikanaan ja hänen nimellään on eräs väritehdas tehnyt värikartaston. Tähän lähdemateriaaliin jonka sain haltuuni jotta voisin perehtyä erään kirkon väreihin ja niiden analyyseihin ennen työni aloittamista olikin vain yksi A 4 jossa kerrottiin käytetyn punaista ja valkoista. Tutkittuani asiaa muuta ei löytynyt, kun itse otin näytteitä ja pelkällä mikroskoopilla näin ja testien kautta vahvistin voisin sanoa ettei hän ollut kiinnostunut historiallisesta selvityksestä vaan uusinta maalaus urakasta , maalarimestarina. Näin siis asia on täysin eri kuin yleisesti tunnettuna tosiasiana pidetty asia. Oma väritutkimus – ja dokumentointi antoi, voidaan uskoa ettei hän ollut maalari vaan hän olikin teoreetikko, joka aikakautena jolloin ei ollut sääntöjä tai koulutusta alalle, alkoi itse tulkita menneisyyttä.
Lisäksi hän käytti aivan uusinta uutta maalityyppiä ja loi täysin uuden kädenjäljen kirkkomaalarina . Kirkosta löytyi muutakin uutta tietoa ja näkökulmaa aiempaan aineistoon tutkimuksieni perusteella, pystyin vahvistamaan että triptyykin maalannut taiteilija olikin itse maalannut myös alttarikaiteet ja pylväät. Nämä oli kuuluisa kirkkomaalari maalannut sen ajan aikakaudelle tyypililsesti vahvasti ylisiottaen alkydimaalilla päälle , mitä ilmeisemmin seurakunnan tahdosta. Asiakas tilasi uudistustyön ja kirkko jatkoi toimintaansa.
Kulttuurihistoriallisesti arvokasta uutta tietoa, on siinä ennen kaikkea myös käytetyt värit ja pigmentit ja maalaustekniikka. Niiden analysointi suoraan nykytekniikalla ja luodulla järjestelmällä ei ollutkaan mahdollista tulkata uudeksi väriksi. Tarvitaankin historiallista otetta. Tutkimukseni tavoite on tehdä väri mahdolliseksi, selvittää maalityyppi tiettyihin aikakausiin ja resepti sen värin aikaan saamiseksi sillä maalityypillä joten reseptejä on siis useita. Ensin sen maalityypin reseptiikka ja sitten värin reseptiikka joka perustuu pigmentteihin ja niiden alkuperään tai saatavuuteen sekä myrkyllisyyteen.
Eri näkökulmien kautta näitä käytännöllisiä seikkoja otan huomioon erilaisten kulttuurihistoriallisten tutkimusmenetelmien soveltamisessa lopullisen käytännön löytymiseksi. Meidän tutkimuskohteet eivät koskaan ole autenttisia vaan niissä on sovellettava aiempaa tietoa ja historiallisia tosiasioita. Nykyään on otettava myös huomioon mahdollisen aiemman tutkijan koulutustausta ja aiemmat muut hänen raportit jotta tiedämme minkä tasoisia ne ovat olleet ja mihin on perustunut tapa dokumentoida väritä.
Kuten mistä värikartastosta on mallivärit otettu, käyttääkö standardia NCS aitoja värimallipaloja vai rautakaupasta noudettuja jonkun maalitehtaan värikartan osia joissa on NCS-koodi. Tämä on vain yksi ongelma, mutta erittäin ratkaiseva koska siinä tulee esiin ensimmäisenä painotuotteen laatu jolla värikortit on painossa painettu. Tämä ei taas ole konservaattorille mairittelevaa jos niitä on käytetty ilmaisnäytteitä rautakaupoista tai tutkiva maalausliike antaa sävyjä NCS lukulaitteella tarkistamatta niitä sekä laitteiston kalibrointi ja käyttäjän aiheuttamat viat lukuvirheet. Niitä ei tule jos tarkistus tehdään samaan aikaan käyttäen suurta NCS värikartaston kortistoja. Ainoat oikeat kortit ovat NCS tekniikan valmistamat ja myydyt värikortistot jotka ovat sovittuja standardeja , kaikilla samat ja helposti tarkistettavissa ja saatavilla. Lisäksi niitä saa lisää aina saman värisinä kortteina, kalibroituina painotuotteina. Näin virhe ei tule myöskään näyttölaitteiden kalibroinnin puutteista.
Olen tutustunut eri tekniikoihin ja painotaloihin ja teknisesti on vielä, se ongelma kun painetaan värikartasto niin ei voi säätää vain yhtä väriä kerrallaan vaan kaikki sen sivun värit saavat saman säädön. Tämän takia ne ovat kortisto.
Näitä kaikkia yhdistää tietyt tekijät, rytmi. Olen näitä analysoinut jo aiemminkin vuosina 2005 – 2019 ja esitellyt tutkimusta eri näkökulmasta kuin nyt. Oivallus tuli kun vertasin näitä kohteita keskenään ja näin että niistä saa konservaattorin tutkimuksiin luotua väridokumentointiin sääntöjä, koska tietyt asiat toistuvast ja historiallisiin faktoihin perustuvien dokumenttikorttien kanssa luotettavaan tutkimustulokseen jota voidaan käyttää eri tutkimuksiin ja eri käyttäjien käyttämänä.
Nämä ovat olleet tutkintani kohteita joihin minulla on ollut kunnia osallistua ja löytää ainutlaatuista tietoa väreistä sekä vahvistanut käsitettä kulttuurihistoriallinen maalaustapa ja käsialaan joka tulee aikajaksojen kehityskulkuna esille kolmenkymmen vuoden aikana jossa olen itsekin maalarimestarina maalannut 1998 alkaen ja ennen sitä restauroijana. Olen myös haastatellut ja tuntenut monia restaurointialan yrittäjiä ja työntekijöitä vuosikymmenien varrella ja kaikilla meillä on sama kokemus asiasta. Raportit tarvitsevat luotettavuutta aiemmat kirjoittajat eivät ole ottaneet kantaa samoihin asioihin kuin minä. He puhuvat vain yleisellä tasolla menemättä yksityiskohtaan tekijöiden kädenjäljen ja tekniikoiden vaikutuksesta silmällä nähtävään väriin , sehän on se mitä etsitään. Tilastotieteellisesti on siis tutkimukseni aihe pätevä, ongelma on olemassa ja havaittu mutta ei vielä ratkaistu. Värit muodistuvat ja muuttuvat eri aineiden ja pigmenttien vaikutuksesta tai vain eri henkilö tekee maalaustyön jokaisen maalarin kädenjälki on erilainen. Kulttuuri-ilmiönä voidaan vielä tutkia mitä tekee koulutus käsialaan. Kuinka paljon menneisyys on muokannut nykyisyyttä. Piirteiden ja tunnusmerkkien määrittelyyn kuuluu kulttuuristen ominaisuuksien tunnusmerkkien määrittely merkityssuhteiden tutkimiseen, tätä on nimenomaan eri maalaustekniikat jotka pitäisi myös pystyä luokittelemaan konservaattorille työvälineeksi dokumentointia varten, jälkipolville väritutkimusta samalla tehden. Tämä on samalla muistitietohistorian dokumentointia. Edellytetään aina että tietoon kuuluu kaksi asiaa: kokemusperäisen alkuperäisaineiston tieto sekä teoreettiset käsitteet joiden perustella voidaan luokitella jo saatua tietoa historian eri aikakausiin sekä käsitellä sitä tieteellisesti. Käytän siis aineistolähtöisyyttä, jo tehtyjä tutkimuksiani. Kulttuurihistoriallisten tutkimusmenetelmien tuomaa teoreettista pohjaa, jolla löydämme aikakausiin tyypillisiä piirteitä. Niitä analysoimalla löydämme vastauksia.
Tämä tieto on faktaa joka on todistettu tutkimuksilla mutta konservointiala tarvitsee tieteen alana kehitystä tulkitsemiseen ja tiedon analysointiin myös luovasti samalla tavalla. Tekemilläni tutkimuksilla tarkoitan järjestelmällistä ja johdonmukaista etenemistapaa, sillä pyrin tuottamaan uutta ja täsmennettyä tietoa tutkimusaiheesta, joka johtaa tutkimisen lisäämiseen analyysien kautta konservaattorin työssä. Mottona on myös ettei samaa virhettä toistettaisi vuosikymmeniä vaan että ne virheetkin löydyttynä korjataan dokumentoiden ja kirjataan missä on käytetty ja mitä sille voidaan tehdä tänä päivänä. Tulee muistaa ettei aina ole korjattavissa tilannetta joka on syntynyt aiemmin – tutkijalla on ainutlaatuinen tilaisuus tehdä tutkimustyö silloin kun kohde on siinä kunnossa tai sillä tavalla esillä että se on mahdollista ja vielä olemassa. Maailma muuttuu sekä sattuu ja tapahtuu ja historiakin on ainutkertaista ja katoavaista jota ei voi aina palauttaa.